Keijon eka uintireissu

Vihdoinkin pääsi Keijo heittämään talviturkkinsa. Tavattiin Laitilan Lukujärvellä Nadia-koira, jonka seurassa Keijo viihtyi kovasti paljon. Vähän yritettiin Keijolle kuiskia, että turkulainen tyttöystävä Kultsi saattaisi hieman pahastua jos saisi kuulla, että sitä on oltu naku-uinnilla toisten narttujen kanssa, mutta eipä tuo näköjään menoa hidastanut. Aika löyhä moraali meidän Keijolla. Ja hauskaa oli.

Alkuun oltiin vähän epäileväisiä tuon veden suhteen. Vähän oli inhottavaa kun massukin kastui. Hy-hyy... Nadian perässä sinne oli kuitenkin pakko mennä, ja lelukin oli sen verran kauempana, että kyllä sitä piti sieltä yrittää kurkotella. Ja puolivahingossa tuli mentyä niin syvälle, että piti ottaa muutama uintivetokin. Nätistihän se sujui. Lopulta vedessä oli niin kivaa, ettei sieltä olisi oikein malttanut poiskaan lähteä. Mistään kilpatason rintauintisuorituksista ei nyt ehkä tässä yhteydessä voida puhua, enemmänkin seisoskeltiin vedessä ja ihmeteltiin. Välillä piti vähän kuonolla kokeilla ja maistella, että onpa kerrassaan hassu juttu. Ja isäntä ja emäntä tietty naureskelevat kuivina rannalla. Maakravut.

Toisaalta sattuu se pilkka omaankin nilkkaan. Koiria kuvatessani etsin parempaa kuvakulmaa. Pakitin muutaman askeleen, ja kyykistyin vähän alemmas. Tuli sellainen olo, että ihan kuin olisi jotain ötökkää ryöminyt p*rsvakoon. No, ihmekös tuo kun kerran istuu muurahaiskeossa...

Varovainen tutustuminen...

Ja sit ei kun menoks!

On se niin kaunis, oikea merenneito.
Ihmekös, että Keijo menetti sydämensä.