Keijon eka uintireissu

Vihdoinkin pääsi Keijo heittämään talviturkkinsa. Tavattiin Laitilan Lukujärvellä Nadia-koira, jonka seurassa Keijo viihtyi kovasti paljon. Vähän yritettiin Keijolle kuiskia, että turkulainen tyttöystävä Kultsi saattaisi hieman pahastua jos saisi kuulla, että sitä on oltu naku-uinnilla toisten narttujen kanssa, mutta eipä tuo näköjään menoa hidastanut. Aika löyhä moraali meidän Keijolla. Ja hauskaa oli.

Alkuun oltiin vähän epäileväisiä tuon veden suhteen. Vähän oli inhottavaa kun massukin kastui. Hy-hyy... Nadian perässä sinne oli kuitenkin pakko mennä, ja lelukin oli sen verran kauempana, että kyllä sitä piti sieltä yrittää kurkotella. Ja puolivahingossa tuli mentyä niin syvälle, että piti ottaa muutama uintivetokin. Nätistihän se sujui. Lopulta vedessä oli niin kivaa, ettei sieltä olisi oikein malttanut poiskaan lähteä. Mistään kilpatason rintauintisuorituksista ei nyt ehkä tässä yhteydessä voida puhua, enemmänkin seisoskeltiin vedessä ja ihmeteltiin. Välillä piti vähän kuonolla kokeilla ja maistella, että onpa kerrassaan hassu juttu. Ja isäntä ja emäntä tietty naureskelevat kuivina rannalla. Maakravut.

Toisaalta sattuu se pilkka omaankin nilkkaan. Koiria kuvatessani etsin parempaa kuvakulmaa. Pakitin muutaman askeleen, ja kyykistyin vähän alemmas. Tuli sellainen olo, että ihan kuin olisi jotain ötökkää ryöminyt p*rsvakoon. No, ihmekös tuo kun kerran istuu muurahaiskeossa...

Varovainen tutustuminen...

Ja sit ei kun menoks!

On se niin kaunis, oikea merenneito.
Ihmekös, että Keijo menetti sydämensä.

Pihakirppiksiä Raunistulassa

Raunistulassa vietettiin tänään pihakirppispäivää. Lähdimme koko perheen voimin kiertelemään Raunistulan pihoja ja tekemään löytöjä. Vähän jäi kylläkin laihaksi saalis, käteen tarttui ainoastaan yksi lippis ja lp-levy. Mutta päivä oli hieno, ja kahviteltuakin tuli jopa kahdessa eri pihassa. Kovasti janottaa tuo tallusteleminen. Huomenna pitäisi vääntäytyä taas töihin (syvä huokaus). Josko se loma jo alkaisi...

Tunnelmia

Tänään on taas vietetty vapaapäivää. Lähdettiin aamulla lintubongarin ja koiran kanssa kuvaus-/koiranulkoilutusreissulle, tällä kertaa suuntana Maarian allas. Päiväkin on mitä kaunein. Lintusia ei löydetty kuvattaviksi, mutta sinivuokkoja löytyi sitäkin runsaammin. Valo metsässä oli uskomattoman kaunis, ja toivottavasti se välittyy näistä ottamistamme kuvista. Kotiin tultuamme oli pakko keittää kahvit ja nautiskella päivän kauneudesta oman pihan suojissa. Sekä raivata koiran turkista puoli metsää...

Mörri-möykky?

Hobittila.
Sammalkatto ja puolukanvarpu pihapuuna.

Tässä vielä pari kuvaa eiliseltä. Jätettiin herra Koiraherra kotiin ja lähdettiin lintubongarin piilokojulle kyttäämään, jos nähtäisiin elukoita. Hirviä tai karhuja. Tai no, ehkä mieluummin jotain vähän pienempää. Ei nähty. Kaksi tuntia kyykittiin teltassa, eikä elukan elukkaa. Jo on kumma. Olisivat nyt sen verran olleet vieraanvaraisia, kun oltiin oikein Turusta asti heitä tultu tuijottelemaan.

Mutta käytiin sitten herra lintubongarin vanhempien mökillä, ja siellä sentään löytyi kamerallekin käyttöä.

Sormet mullassa

Nyt se alkaa. Kova kilpavarustelu. Naapurin U hankki jo kevättalvella narsissit ovenpieleen. Siellä ne ilkkuivat minulle ohi kulkiessani. Minun piharuukuissani oli vain harmaita, kuivuneita kanervantrönttejä talven jäljiltä. Noh, pakko sitä oli itsekin narsissit hankkia ja tunkea ruukkuihin, jos kerran naapurin U:llakin oli.

Mutta ei se siihen päättynyt. Panokset kovenivat. Siitä sitten edettiin orvokkehin. Niitä ilmestyi U:n ruukkuihin reilu viikko sitten. Eilen päätin, että eihän sitä voi kakkoseksi jäädä, ja pakotin miehen kanssani erääseen nimeltä mainitsemattomaan Raisiolaiseen kukkaliikkeeseen ostamaan orvokkeja. Ostin kymmenen orvokkia ja vielä amppelinkin. Hah, siitäs sait! Ei muuta kuin kotiin ja sormet multaan.

Harmi vain, että tiedän taistelevani tuulimyllyjä vastaan. U on töissä puutarhaliikkeessä, joten hänellä on melkoinen etulyöntiasema. Mutta aina voi yrittää. Ehkä käyn joku yö sabotoimassa naapurin asetelmat ja istutan salaa voikukkia ruukkukukkien joukkoon. Muah-hah-hah...

Mihin sitä saksia tarvitaan?
Meiltä löytyy multasäkin avaaja omasta takaa!

Vierailijoita pihalla.

Sunnuntaipäivää

Vapaapäivä, ja kevään lämpimin päivä tähän mennessä. Ei kyllä harmittanut yhtään. Vietimme miehen kanssa kevään ensimmäisen kunnon pihakahvituokion. Piha on kurjassa kunnossa talven jälkeen, mutta pieniä valonpilkahduksiakin löytyy. Mahtava päivä vapaapäiväksi.

Maalla

Terveisiä maalta! Kyllä kaupunkilaissielua aina rauhoittaa kun pääsee maaseudun rauhaa ihastelemaan. Sää ei kovinkaan suosiollinen meille ollut, harmaata tihkua anniskeli koko lauantaipäivän, mutta ei se pahasti päässyt lannistamaan. Karvakuonotkin saivat mutahoidot, sen verran kuraiseksi olivat hiekkatiet päässeet.

Mies lähti luontokuvaamaan ja me naiset kävimme värianalyysissa. Humpuukia talon miesväestön mielestä. Mutta lopputuloksena päätös värjätä tukka. On sitä jo pari vuotta mentykin omalla värillä. Värillä on väliä.

Sadepäivän iloja

Karvakorva ja mies lähtivät sateeseen iltalenkille. Lupasin, että tarjolla olisi kaffetta ja omenahyvettä kun he palaavat kotio. Ja hyväähän se oli.

Pieni musta kirsu nuuhki kovasti pöydältä tulevia tuoksuja. Kurjia nuo ihmiset, kun eivät anna herkkuja, vaikka olenkin aivan ällistyttävän vetovoimainen ja komea uros.

Mur.